Tänään oli jälleen Webex-luento. Hermoja koeteltiin kuten edelliselläkin kerralla. Ope ei ollut kovin valmistautunut, mutta mukavaa pioneerihenkeä löytyi ja meidät jaettiin rohkeasti ryhmiin. Oman ryhmämme kanssa saimme kymmenessä minuutissa sovittua ainoastaan uuden tapaamisajan, eLearningin määrittelyyn emme ehtineet.
Varsinaisen luennon jälkeen kokoonnuimme uudestaan Webexiin tekemään tehtävää. Työskentely sujui kolmisin mainiosti, äänet pelasivat eikä puheenvuoroja tarvinnut pyytää – ensimmäinen positiivinen verkko-opiskelukokemus.
Ylipäänsä on erittäin kiinnostavaa olla tällä puolella pöytää. Päivätyössä puuhailen opettajien kanssa, valmistan verkko-opiskelumateriaaleja ja luon verkko-oppimisympäristöjä. En ole mitenkään osannut kuvitella kuinka yksinäistä ja turhauttavaa verkko-opiskelu opiskelijan kannalta on.
Erittäin tärkeää verkko-opiskelussa on ohjeiden selkeys ja läsnäolon tuntu. Jos ohje ei ole ymmärrettävä, tieto on hajallaan ympäristössä, tieto annetaan myöhässä tai sen sanotaan olevan virheellistä ja “tämä korjaa tällöin jaetun”, tulee opiskelijalle tosi höntti olo. Autio ja orpo tunne valtaa myös sisimmän, jos opelta ei saa vastausta parin tunnin sisällä.
Kiva kirjoitella näitä muistiin. Jospa omien pohdintojen avulla musta kasvaakin huipputason verkko-ope!
Filed under: Webex, ryhmätyö | Avainsana(t): pienryhmät, Webex, yksinäisyys
