Lintsailua

En ole reiluun viikkoon tehnyt koulun eteen mitään. Lauantain jälkeen on omassa elämässä ollut niin vilkasta, etten ehtinyt osallistua edes torstain luennolle. Tulevasta viikosta on myös tulossa vilkas, siksi pakotin itseni tekemään keskiviikkona palautettavan kirjoitustehtävän jo tänään.

Tähän mennessä ryhmämme ei ole toiminut ainakaan opiskelua edistävästi. Verkko-opetuksen yhteydessä puhutaan paljon yhteistöllisestä opimisesta ja vertaistuen merkityksestä. Itse en ole kokenut sellaista saaneeni Eräässä viime viikolla palautetussa kotitehtävässä piti kirjoittaa tarina henkilöstä, joka on ns. verkon natiivi. Kuuden hengen ryhmästämme kolme osallistui tarinan kirjoittamiseen. Samoin tämä tänään palauttamani tehtävä tehdään osin ryhmän kanssa. Saapa nähdä kuinka tehokkaasti ryhmän jäsenet osallistuvat tämänkertaiseen tehtävään.

Muuta ei nyt ole mielessä. En nyt muista onko ensi viikolla luentoja, mutta ainakaan itse en ehdi niille osallistua. Parin viikon päästä kiire hellittää, ehkä sitten saan taas otteen opiskelusta ja pääsen hyppäämään mukaa.

Ongelmia opiskelussa

Kirjoitanpa vielä näin aamun aloitukseksi yhdestä itseäni monta päivää vaivanneesta asiasta. Verkko-opiskelussa korostetaan opiskelijan omaa aktiivisuutta ja vertaistukea – mikä siis on opettajan rooli?

Useissa HAMKin Moodlen keskusteluissa opiskelijat tuskailevat epämääräisten ohjeiden, puuttuvien ohjelmien ja vastaamatta jäävien kysymysten kanssa. Muut opiskelijat yrittävät parhaansa mukaan auttaa toisiaan, mutta esim. kurssi suoritusta koskeviin asioihin he eivät voi ottaa kantaa.

Itse olen ilmoittautunut eEemeli-kisan arviointiraatiin. Kysyin eEemelin Moodlessa keskiviikkona 13.2. montako työtä on arvioitava. Nyt on lauantai 16.2. eikä vastausta näy Moodlessa. Arviointi pitää tehdä 18.2. mennessä.

Taas kiukuttaa…

Etäopiskelun itsenäistä harjoittelua

Opetan joka tiistai työväenopistossa tietotekniikan perusteita. Osa HAMKin luennoista järjestetään tiistaisin, enkä siten tietenkään pääse osallistumaan niihin. Osan luennoista voin katsoa jälkeen päin tallenteina, mutta korvaavat tehtävät minun pitää silti tehdä.

Etäopiskelun itsenäinen käyttö -osiossa piti kirjautua HAMKin virtuaaliseen atk-luokkaan Vitkaan. Varasin Kyöstille ja Helille luokan torstain luennon jälkeen ja yritimme kahden tunnin ajan päästä luokkaan ja tehdä pyydetty tehtävä – onnistumatta. Tuon kahden tunnin aikana Googlasimme, katsoimme videoita, luimme ohjeita, yritimme pyytää apua opettajalta Skypellä ja saimme itsemme aikamoisen turhautumisen ja tuskan valtaan. Lopulta minä ja Heli pääsimme koneelle, mutta annettua tehtävää ei siellä pystynyt tekemään. Ohjeet olivat kertakaikkisen huonot!

Heli lähetti seuraavan päivänä opettajalle sähköpostia, jossa kuvasi yritystämme. Opettaja vastasi tähän päivittämällä ohjeita. Itse mietin, kuinkkohan vaikeaa olisi käyttää aikaa yksityiskohtaisten ohjeiden valmistamiseen etukäteen. Rautalankaa saa käyttää runsaasti, kukaan tuskin pahastuu liikaa kuvia, tekstiä ja työvaiheita sisältävistä ohjeista.

Tänään lauantaina kokoonnuimme aamulla 8:30 Kyöstin ja Helin kanssa jälleen Vitkaan. Tehtävän teko onnistui uusien ohjeiden avulla. Aikaa kului 10 minuuttia.

Verkko-opiskelu on ajasta ja paikasta riippuvaista. Aikaa täytyy olla ja pitää löytää oikeaan paikkaan.

Kuvankäsittelyä

Tänään Marja-Liisa veti kuvankäsittelyluennon esimerkillisesti! Olin kokoajan innolla mukana, vaikka aihe onkin minulle aika tuttu ja opetus kesti 5h.

Aamu alkoi sillä, että latasin netistä ilmaisen kuvankäsittelyohjelma Paint.Netin. Marja-Liisa demosi luennolla ohjelman perustoiminnot ja loppuosa tämän päivän opinnoista tehtiin ryhmätyönä Webexin Breakout sessionissa.

Erityiseti kiitokset Marja-Liisa saa siitä, että jakoi tämän päivän aikataulun hyvissä ajoin ja piti siitä kiinni täsmällisesti. Ja toinen kiva juttu oli, että pääsimme treenaamaan ohjelman käyttöä yhdessä. Marja-Liisa oli selvästi valmistautunut opetukseensa erinomaisesti, miettinyt tehtävät ja sisällöt. Oli todellinen nautinto osallistua, tällaista verkko-opiskelu on parhaimmillaan.

Tässä vielä meidän kurssin Helin tekemä ohje kuvankäsittelystä:

http://oldesign.homedns.org/verkkokurssi/

eLearningin määrittelyä

Viimeisimmän ryhmätyön tarkoituksena oli määritellä eLearning-termi. Kuten moni arvaa, tehtävänanto tuntui aluksi yksinkertaiselta, mutta kuten aina elämässä, kaikesta saa vaikeeta kun oikein yrittää

Liitän tähän pätkän omasta ajatuksenjuoksusta, niin onpa sitten sekin jossain tallessa:

Ooh, nyt kyllä sekoitan soppaa entisestään.. Tässä siis mun sivuhuomautus, yritän tuonne loppuun luoda jonkun yhteenvedon:

Meillä just Webex-keskustelussa oli puhetta siitä, että verkko-opiskelu ei välttämättä aina ole tietokoneavusteista. Tai siis tietokone pitää siinä tapauksessa nähdä paljon laajempana. Kännykällä voi vastaanottaa videoita ja ilmoituksia, palmilla/communicatorilla saadaan verkon resurssit käyttöön, mp3-soittimella voi kuunnella podcasteja jne. Eli mikäli kaikki elektroniset vempaimet nähdään tietokoneina, määritelmä on OK. Mutta että PC olisi ainoa verkko-opetuksessa käytetty työkalu.. ei taida enää pitää paikkaansa.

Ja sitten toi ajasta ja paikasta riippumattomuus. Oon itse alkanut kääntyä määritelmää vastaan, sillä verkko-opiskelu kahmaisee runsaasti aikaa. Saivartelija sanoisi varmaan että ajankohdasta riippumattomuus ja osuisi aika lähelle oikeaa. Mutta tuo vanha määritelmä luo mielikuvan siitä että verkossa opiskelu ei veisi aikaa ja olisi ns. “vasemmalla kädellä hoideltavissa” on mielestäni harhaanjohtava.

Mitä tulee paikasta riippumattomuuteen, olisin siinäkin hivenen eri mieltä. Verkkoon voi toki kytkeytyä milloin vaan, eli verkko on paikasta riippumatonta. Verkko-OPISKELU sen sijaan edellyttää opiskelulle suotuisia olosuhteita: pitää olla kyllin rauhallista ja mahdollisuus pitkäjänteiseen, yhtäjaksoiseen työskentelyyn. Vaikka busseissakin on nykyään langattomat verkot, en näkisi itseäni opiskelemassa siellä – no ehkä just ja just voisin kuunnella luentoa iPodilla tms.

No miten sitten määrittelisin sen?

Verkko-opiskelu / eLearning

Opiskelijalähtöistä, usein myös yhteistoiminnallista teknologia-avusteista opiskelua, joka voidaan toteuttaa täysin etäopiskeluna tai yhdistää lähiopetukseen (sulautuva opetus, monimuoto-opetus).

Verkkokurssin tärkeitä elementtejä ovat oppimateriaali ja kommunikointiin käytettävät työvälineet. Nämä voivat olla tekstipohjaisia tai kuvaa ja ääntä käyttäviä. Verkkokurssin tavoitteena voi olla jonkin tietyn asiakokonaisuuden opiskelu, mutta yhtälailla verkko voi toimia työkaluna oppimisprosessissa. Kaikki vuorovaikutuksen muodot (yhdeltä monelle, yhdeltä yhdelle, monelta monelle, monelta yhdelle) voidaan toteuttaa verkossa olevilla työvälineillä.

Verkkokurssilla opiskelijan aktiivinen rooli korostuu, vertaisarviointi ja -tuki ovat yleisiä verkkokursseilla. Myös opettajalta saatu palaute on tärkeä osa herkästi yksinäiseksi koetussa verkko-opiskelussa.

Enpä tiedä sitten sainko tuossa pohdinnassani irti mitään mitä ei olisi aiemmin keksitty. Koko prosessi oli kyllä sikäli kiehtova, että nimikkeeni työpaikallani on verkko-opetuksen asiantuntija – eli siis minkä?

Synopsiksen palautus

Olen kirjoittanut kaksi iltaa tulevan projektityöni synopsista. Wikipedia määrittelee synopsiksen seuraavasti:

“Synopsis on tiivistelmä tai yleiskuvaus esimerkiksi visuaalisesta tai kirjallisesta teoksesta. Synopsis pyrkii kuvailemaan teoksen sisältöä ja sen tuotantoa vastaamalla muun muassa kysymyksiin miksi, mitä, kenelle ja miten?”

Yritin siis synopksiksessani vastailla kysymyksiin miksi, mitä, kenelle ja miten. Sivuja kertyi neljä ja onneksi tehtävälle oli takaraja, sillä aiheen määrittely meinasi karata käsistä. Palautin synopsiksen pari minuuttia sitten. Tehtävän takaraja on huomenna, eli aika viime minuuteille jäi.

Vaikka synopsiksessa jouduin joidenkin kappaleiden osalta oikaisemaan, luulen että projektisuunnitelman mietiskely oli siihen käytetyn ajan arvoista. Oma kiinnostus aihetta kohtaan heräsi jälleen ja odottelen jo innolla, että pääsen suunnittelemaan käyttöliittymään, tekemään Flashilla opiskelijoille harjoituksia ja kuvaamaan videoita. Siitä tulee hauskaa!

Aivan kuten Erkki Moodlen foorumeilla valitteli, myös minä olen kokenut Moodlen hyvin sekavaksi ja vaikeasti hahmotettavaksi. Toivoisin vähän selkeämpää kalenteria, jossa kaikki palautuspäivät olisi erottuvasti korostettu. Myös se Excel-file, joka sisältää koko opintojen aikataulun on mielestäni turhan suurpiirteinen. Siksi vallan ilostuinkin eilen illalla kun löysin lauantain kuvankäsittelyä koskevan WebEx-luennon tarkan aikataulun – ja näin monta päivää etuajassa!

Jonakin päivän kirjoitan vielä kuinka ryhmämme eLearningin määrittely oikein sujui ja millaiseen määritelmään lopulta päädyimme, nyt kuitenkin heipat.

Strategiani ja visioni

Hui sentään, palautin juuri strategisen suunnitelman omalle projektityölleni. Kuulostaapa kaamealta.

Tehtävänanto oli jokseenkin epämääräinen ja korkealentoinen:

“Mitkä strategiat omassa organisaatiossa tukevat sinun projektityötäsi? Kuvaa oman työsi kannalta tärkeät eLearning osaamisen alueet. Tee noin yhden A4:n pituinen analyysi projektiasi tukevista strategisista linjauksista“

Ryhdyin toimeen annettujen ohjeiden mukaisesti ja olen kohtalaisen tyytyväinen lopputulokseen. Fontteja muuttelemalla sain tekstin mahtumaan juuri yhdelle A4:lle ja oman motivaation kannalta oli kiva mietiskellä koko sitä isoa kuvaa, johon oma projektityö liittyy.

Toinen kirjallinen tehtävä, mikä pitää palauttaa lähiaikoina, on synopsiksen kirjoittaminen. Aloin samalla hahmotella vähän sitäkin, mutta takerruin liiaksi tekstinkäsittelyohjelman uusiin piirteisiin. Kirjoitan ekaa kertaa Word 2007:llä monisivuista ositettua dokumenttia ja jäin pohdiskelemaan kansilehden, sisällysluettelon ja numeroitujen otsikoiden olemusta.

Luulenpa myös, että synopsista pitää miettiä vähän pidempään. Mitä paremmin sen suunnittelee ja valmistelee, sen helpompaa itse projektin toteuttaminen sitten on.

Oma motivaationi on jälleen tosi korkealla. On kiva päästä tekemään töitä!

Tapaaminen pienryhmän kanssa

Tänään oli jälleen Webex-luento. Hermoja koeteltiin kuten edelliselläkin kerralla. Ope ei ollut kovin valmistautunut, mutta mukavaa pioneerihenkeä löytyi ja meidät jaettiin rohkeasti ryhmiin. Oman ryhmämme kanssa saimme kymmenessä minuutissa sovittua ainoastaan uuden tapaamisajan, eLearningin määrittelyyn emme ehtineet.

Varsinaisen luennon jälkeen kokoonnuimme uudestaan Webexiin tekemään tehtävää. Työskentely sujui kolmisin mainiosti, äänet pelasivat eikä puheenvuoroja tarvinnut pyytää – ensimmäinen positiivinen verkko-opiskelukokemus.

Ylipäänsä on erittäin kiinnostavaa olla tällä puolella pöytää. Päivätyössä puuhailen opettajien kanssa, valmistan verkko-opiskelumateriaaleja ja luon verkko-oppimisympäristöjä. En ole mitenkään osannut kuvitella kuinka yksinäistä ja turhauttavaa verkko-opiskelu opiskelijan kannalta on.

Erittäin tärkeää verkko-opiskelussa on ohjeiden selkeys ja läsnäolon tuntu. Jos ohje ei ole ymmärrettävä, tieto on hajallaan ympäristössä, tieto annetaan myöhässä tai sen sanotaan olevan virheellistä ja “tämä korjaa tällöin jaetun”, tulee opiskelijalle tosi höntti olo. Autio ja orpo tunne valtaa myös sisimmän, jos opelta ei saa vastausta parin tunnin sisällä.

Kiva kirjoitella näitä muistiin. Jospa omien pohdintojen avulla musta kasvaakin huipputason verkko-ope!

Kiukkuinen lauantai

Tänään oli aika pitkä päivä, eka luento alkoi klo 9 ja vika luento loppui juuri. Yhteensä siis 5 h istumista kuulokkeet päässä ja mikrofoni viritettynä.

Olo on jotenkin vähän närkästynyt.  En saanut tästä jälkimmäisestä luennosta paljoakaan irti. Olisin halunnut:

• vuorovaikutteisia tehtäviä. Vihreillä ja punaisilla täpillä saa helposti vuorovaikutusta. Onneksi kuitenkin tehtiin pari lyhyttä kirjoitustehtävää, mutta muuten osallistujat passivoitiin nököttämään kuulokkeet korvissa dioja tuijotellen
• saada luentomateriaalit etukäteen, jotta olisin voinut valmistautua aiheeseen. En tiennyt lainkaan millä asenteella tälle luenolle piti varustautua.
• saada päivän aikataulun etukäteen. Luento 9 – 16 kuulostaa pahalta ja olisi kiva suunnitella yhteinen ruokailu, tietää taukojen pituus ym.
• nähdä enemmän kaavioita. Olen kovin kypsynyt tekstiä sisältäviin kalvoihin, joita ei käydä läpi ja joiden lukemisen aikana puhutaan jostain muusta asiasta. Monen asian seuraaminen ja mieleen painaminen samanaikaisesti on haastavaa
• kuulla luennon aikana pieniä johdantoja: nyt olemme käsitelleet tämän, siirrytään tähän, nämä ja nämä käsitellään niiden jälkeen…
• nauttia opettajan energiasta ja ammattitaidosta, innostua, visioida, oivaltaa ja saada wow-elämyksiä

Mutta tämäpä juuri on opiskelussa hauskinta. Oppijana kiinnittää aivan eri asioihin huomiota ja omassa opetuksessaan voi sitten yrittää välttää itseä ärsyttäviä juttuja. Aihepiiri kaikenkaikkiaan on tosi kiinnostava, sillä teen päivittäin töitä verkko-opetuksen parissa. Kysymys siitä, tarvitaanko erillistä verkkopedagogiikkaa hymyilytti, sillä HY:llä on kaiketi 10 verkkopedagogiikan asiantuntijaa – ainakin yliopistolla ajatellaan siis niin, että verkkopedagogiikka on oma pedagogiikan alalajinsa.

Ylipäänsä opinnoista tähän mennessä on vähän epämääräinen kuva. Toivoisin tarkempaa struktuuria, selkeämpää aikataulua ja enemmän toimintaa. Missä on se yhdistelmäblogi, jonne nämä kirjoitukset kerääntyvät? Kenties iso kuva selviää ajan kanssa, mutta nyt olen pyröhdellyt Moodlessa katsomassa mitä muut opiskelijat ovat tehneet. eEmeliinkin osasin ilmoittautua ihan sattumalta.

Itselläni on opiskelumotivaatio aivan valtava ja tahtoisin tehdä harkat ja tehtävät välittömästi. Siksi olenkin varmaan aivan yliherkkä kaikenlaiselle jaarittelulle, hidastelulle ja epämääräisyydelle. Etenkin sille että heti alussa lasketaan rimaa.

Eka verkkoluento

No niin, nyt on eka verkkoluento Webexillä takana. Kerrassaan mukava kokemus.

Itse olin kovin yllättynyt siitä kuinka hyvin Tommi pystyi puhumaan, lukemaan chattia ja vastaamaan samaan aikaan.. Chatti toimi tosi hienosti, eikä mielestäni ollut mitään tarvetta ääneen esitetyille kysymyksille puhumattakaan web-kamerasta.

Muistan naureskeelleeni mielessäni, kun Lasse sanoi lauantain lähitapaamisessa, että “Emme ole käyttäneet web-kameraa, sillä emme ole keksineet sille mitään käyttöä.” No nyt sain itse havaita, että näin se juuri on. Mitä vähemmän info-kohinaa, sen paremmin oma keskittyminen pysyy itse asiassa.

Ja hauskaa, että heti ekassa tapaamisessa perustetaan blogit ja editoidaan wikiä. Hands-on eli kättä päälle